|
Post by Arya on Feb 27, 2017 14:17:20 GMT 2
Tänne yleistä keskustelua simstarinoista ja simsblogeista. Koska pitäähän foorumilla puhua välillä myös itse asiaa. Eiks je? Mikä tekee blogista tai tarinasta hyvän? Miksi luet/et lue blogeja tai tarinoita? Onko havaittavissa pientä (tai aika jäätävän suurtakin) hiipumista simstarinoiden keskuudessa? Mitä mieltä olet, vai etkö mitään? Keskustele!Minä itse olen havainnut että en jaksa enää lukea juurikaan simstarinoita (miinus harvat poikkeukset). En jaksa keskittyä tarinaan, joka ei just itselle nappaa täysillä. Vähän samalla tavalla on käynyt myös perus peliblogeille. Luen tällä hetkellä ehkä yhtä blogia aktiivisemmin, mutta harvoin tulee sinnekään jätettyä kommenttia. Mutta toisaalta taas itse tykkään pelata ja postata pelaamistani, ja pitkästä aikaa taas kirjoitan/kuvaan/suunnittelen ihan mielissäni simstarinaani uutta osaa. Oon päässyt siihen vaiheeseen blogissani, että teen sitä oikeastaan vain itselleni. Bloggaaminen ei ole minulle enää niin vuorovaikutteista kuin ennen. Luen harvempia blogeja, kirjoitan yhä vähemmän kommentteja. Saan yhä vähemmän kommentteja. Eikä se oikeastaan haittaa. On vaan sairaan mukavaa kuvata ja kirjoittaa. Mutta toisaalta ehkä vähän kaipaan sitä aikaa, kun blogeja oli kolmetoista tusinassa ja kiinnostuneita ihmisiä vielä enemmän. Onko porukka kasvanut ulos pelistä bloggaamisesta? Vaikka tällä hetkellä en oikeastaan lue simstarinoita, olisi loistavaa löytää joku helmi internetin syövereistä. Tai ehkä olen liian kranttu. Enkä tällä tarkoita että simstarinat/-blogit olisivat huonoja, ne ei vaan kolahda juuri itselle. Jaoin nyt hyvin sekalaisia ajatuksia hyvin epämääräisesti, jatkakaa keskustelua ihan vaikka eri asiastakin, kuin mitä minä tässä käsittelin!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 27, 2017 15:41:54 GMT 2
Oon päässyt siihen vaiheeseen blogissani, että teen sitä oikeastaan vain itselleni. Bloggaaminen ei ole minulle enää niin vuorovaikutteista kuin ennen. Luen harvempia blogeja, kirjoitan yhä vähemmän kommentteja. Saan yhä vähemmän kommentteja. Eikä se oikeastaan haittaa. Oon nyt tosi väsynyt niin en kauheesti jaksa kirjottaa muuta, mut tähän oli pakko sanoa että tää sama on tapahtunut mulle. Oli aika jolloin jokainen kommentti herätti tunteita, suurin osa niistä ilahdutti. Aika jolloin osan julkaisun jälkeen niitä kommentteja oikeasti odotti ja sähköpostia päivitteli koko ajan kommenttien toivossa. Ehkä jossain viime kesän paikkeilla huomasin, ettei kommentitkaan jaksa enää ilahduttaa. Ei haitannut, jos kommentteja ei tullut muilta kuin kolme per osa, kun joskus niitä tuli viisitoista-kaksikymmentäkin. Pitäs vaan vielä löytää se ilo ja ajatus siitä, että mä voin tehdä tätä myös itselleni, en muille. Tai niiden muutaman kiinnostuneen iloksi. En oo sitä vielä löytänyt, mikä on sääli sinänsä, koska mä haluaisin vielä kertoa meneillään olevan tarinani loppuun.
|
|
|
Post by Lukija on Feb 27, 2017 20:49:50 GMT 2
Mulla on käynyt ihan sama. Mä teen tätä hommaa itelleni, aikasemmin en tehny. Mä en enää saa otetta simstarinoista, peliblogejakaan en oikeastaan lue, mulla alkoi hiipumaan peliblogien lukeminen kun kaikkien aikojen lemppariblogit lopetti molemmat hyvin lyhyen ajan sisään. Tarinat taas... Ei vaan enää nappaa, vaikka niitä hyviä tarinoita oiskin. Mut tärkeintä on kuitenkin se että itte nauttii just siitä mitä duunaa, ja jos tekee sitä itelleen, niin sillä ei ole niin väliä jos joskus (tai oikeastaan aina ) jättää kommentoimatta muitten postauksiin, kommenttien toivossa jne. Ja kyllä myönnän tehneeni sitä joskus että kommentoin muiden postauksiin saadakseni omalle blogille huomiota, häpeän. :DDDD
|
|
|
Post by Madness on Feb 27, 2017 23:30:24 GMT 2
Miusta tuntuu, et moni simsbloggaaja on siirtyny siitä kuvien ja kuvatekstien maailmasta Tumblrin puolelle pelkkiä kuvia jakamaa... Ite en jaksa selata pelkkiä kuvia ENKÄ postata pelkkiä kuvia, koska haluan kertoo niistä jotakin. Plus Tumblr on jotenkii hankala, tai se tuntuu, ettei siellä saa kontaktia samalla lailla. Ihmiset vaan tykkää ja rebloggaa, ehkä joskus sanoo sanalla jotain, mut muuten se on hirveen pinnallista.
Itellä simsbloggaus kai vastaa myös vähän sitä, ku oon pennusta asti lukenu sarjakuvia ja myös piirtäny sarjakuvia, ja ku enää en saa ideoita tarinoihin enkä sarjakuviin, saan tällä tavalla sitten purettua sitä pientä luovuudenpoikasta ku saan kirjottaa jotain kuviin liittyvää. Eli kuten tekstistä voi päätellä, miulla on simsblogi.
Taustaa: Alotin simsmaailmassa toki tarinoitten lukemisella. Jo kakkosen aikana selasin paljon LC:itä, mut sillon en vielä ollu löytäny varsinaisia blogeja. Kolmosen myötä alko ilmestyy taas lisää LC:itä että tarinoita, alkuun luin kaikkia mahollisia suomenkielisiä. Sit niitä alko olla niin paljon, et vähitellen karsiutu pois ne kaikki tarinat ja luin enää pelkkiä LC:itä. Ja sit niitäkin vähemmän ja vähemmän. Sitä en muista ihan tarkkaan, olinko löytäny jotain varsinaisia simsblogeja vai en, mut miulla on aina ollu sellanen fiilis, et meikäläisen blogi ois ollu ensimmäisiä TS3-aiheisia varsinaisia simsblogeja. Se on kuitenkin perustettu 2011 ja luultavasti se ainankii oli ensimmäinen Bloggeriin tehty ja tällä hetkellä varmaan vanhimpia tai vähintääkin vanhin blogi, joka on edelleen aktiivinen. Eli simsbloggausta oon harrastanu nyt (melkein) 6 vuotta o_o Mut ainankii itellä on sellanen muistikuva et oman blogini jälkeen noita simsblogeja alko ilmestymään ku sieniä sateella, ja seurasinkin kaikkia mahollisia. Edelleen kaivelen esille uusia blogeja ja luen ja kommentoin tosi mielelläni, välillä on kausia ku ahmin ihan sikana simsblogeja.
Ite kirjotan itelleni mut ehottomasti myös muille. Miusta on kivaa pelata, ku tiiän, et saan esitellä tuotoksiani muille. Tykkäsin ihan hirveesti pentuna aina pelata jos joku katto vieressä ku pelaan. Ja samalla sit selitin taukoomatta pelaamisesta ja puhuin simeille/pelille mitä ikinä nyt pelasinkaan. Ja sit ku kaverit vanheni ni ei kukaan enää viihtyny miun luona niin pitkiä aikoja et ois kerenny istuttaa niitä kattomaan ku pelaan, ni jouduin pelaamaan ittekseni. Kunnes keksin sit julkasta TS2-kuvia ensin TS2.comissa ja sitten Radolassa (mikä ei menny ihan putkeen ku uutena pelaajana ja foorumilaisena pidin kuviani kauheen hauskana mut ne lytättiin koska daa, ne oli huonolaatusia ja pelin kameralla kuvattuja ja ei ees hauskoja </3), ja samalla sain sit vähän kertoa pelistäni muille. Tykkään edelleen kertoo pelistäni ja perheistäni ihmisille. Sit alko jossain vaiheessa tympimään Radolan "rajallisuus" ja halusin julkasta kuvia ja paljon kerralla ja vaikka kymmenestä eri aiheesta kerralla pelkkien talojen tai kauniitten simien sijaan, joten ku muutenkii olin sillon tosi aktiivinen blogimaailmassa näin yleensä, päätin sit luoda jälleen kerran uudenlaisen blogin: Simsblogin. Ja siitä se lähti. Joten kirjotan edelleen sekä itelleni että muille. Kaikessa kirjottamisessa pitää kuitenkin muistaa se, et sen täytyy olla kivaa ja harrastus ku pakkopullana ei toimi mikään. Jos ei huomioi itteään, ei siitä tuu mitään ja itellä ainankii väkinäisyys paistaa läpi. Tai paistais, jos pystysin ees keskittymään sillon ku ei inspaa eikä kiinnosta. Jos ei kiinnosta, sillon pien taukoo enkä ressaa itteäni ajatuksella, et pitää kirjottaa. Kirjotan sit ku siltä tuntuu koska se on HARRASTUS eikä työ.
Bloggaus on itelle aivot narikkaan -hommaa. Tarinointi ois hirveen kivaa, mut ku en keksi mitään ni tyhjästä on paha nyhjästä. Tää taas on kivaa ku ei tarttee ajatella mitään ja antaa vaan mennä, kirjottaa mitä mieleen tulee ja kaikki on jo tarjottimella ku kuvat on pelattu valmiiks. Pelatessa kans tulee AINA ideoita, ihan samaan tyyliin ku pienenä piirsin kuvaa ja kerroin samalla tarinaa; joista parhaat sit kirjotan ylös (nykyään) ku enhän mie niitä muista enää postausta kirjottaessa :D
Vaikka tarinoitten kirjottaminen itessään ois kivaa, en silti jaksa lukee tarinoita. En jaksa keskittyä. Ja tietysti aihe on aina aika iso osa sitä, jaksaako vai ei, mut en nykyään jaksa edes vaivautua yrittämään ku kuitenkii keskittymiskyky herpaantuu ennen pitkää ja haluun lukemaan postauksia, joissa on paljon kuvia ja lyhyet kuvatekstit eikä tarvii käyttää aivoja lukemiseen. Se on rentoutumistapa suorastaan. Sekä blogien lukeminen (ja kommentoiminen) että oman blogin kirjottaminen ja kommenttien luku ja niihin vastaaminen.
Kommentoinnista: Miulla on alusta asti ollu ihan kaikenlaisen luovan kanssa se ajatus, et jos haluan kommentteja, kommentoin toiselle ensin. Ei siks, et saisin kommentteja, vaan nimenomaan siks, et luultavasti se toinenkin tykkää niistä kommenteista yhtä paljon ku minä ja on yhtä kiva ilahduttaa ku ilahtua. Ja suoraan sanoen pidän omaa blogiani lukemisen arvosena ja yhtä paljon ku mie haluun löytää uusia blogeja luettavaks, haluun myös "levittää tietoa" omastani, jos vaikka joku löytäskin siitä itelleen sen lempiblogin.
Menee varmaan jo meikäläisen persoonallisuuden piikkiin tämä, mut en oo aina ees ihan varma, oonko innoissani sosiaalisesta kanssakäymisestä vai huomiosta. Ehkä se on miun mahollinen ambiverttiys ja erityisherkkyys ja se, kuin kaikki aina tuntuu neutraalilta mut sit ne asiat, joista oikeesti tykkään, ampuu tunteet aina nollasta sataan sekunneissa enkä saa niistä tarpeekseni. Joskus vihaan ihmisiä enkä jaksa ketään, mut silti samalla tykkään ihan hirveesti siitä, ku joku oikeesti kokee tarpeelliseks lohkasta elämästään vaikka sen minuutin tai pari blogin kommentin takia. Oon aina hirveen otettu, ku joku haluaa "tuhlata aikaansa" minuun, minuun, joka on niin monta kertaa potkittu maton alle ja käytetty kynnysmattona. Ehkä se on edelleen jonkinlaista hyväksynnän hakua? Ku löytää kerrankii jotain, jossa tuntee olevansa hyvä, ni koittaa kompensoida sillä niitä vuosia, ku tunti olevansa täysin mitätön ja ettei osaa yhtään mitään. Oon perfektionisti ja haluisin olla tietyissä asioissa täydellinen ja ku en kerran voi olla täydellinen piirtäjä, voin sentään tehä jotain mistä tykkään ja josta nautin. Todella harvan asian TEKEMISESTÄ nautin yhtä paljon ku simsbloggaamisen. Melkein kaikessa muussa on ihan kauhee kiire saaha se valmiiks ja julkastua/mitä lie, niin kauhee into etten malttais millään keskittyä siihen ku haluisin sen jo valmiiks. Mut blogin kanssa olo on rauhallinen ja se koko prosessi pelaamisesta viimeseen lauseeseen on kivaa eikä missään vaiheessa tuu sellasta, ettei jaksais oottaa loppuun asti. Mikä on aika erikoinen tunne suorastaan. Enkä ota siitä mitään paineita, en suorituspaineita, en arvostele sitä, en mitään. Se on melkein terapeuttista. En oo ees ennen tajunnu, kuin terapeuttista oikeestaan! On niin monta asiaa itessäni, mitä haluisin muuttaa, et on todella mukavaa uppoutua tekemään asiaa, jossa ei tunne tarvetta muuttua. Tässä ei voi ees verrata itteensä toisiin, koska jokaisella on oma tyyli kuvata ja kirjottaa ja blogata, joten jokainen bloggaaja ja blogi ja peli on ainulaatunen kokonaisuutensa, jollasta ei ole toista.
Välillä ikävöin niitä aikoja, ku oli monta aktiiista blogia ja kaikki piti yhtä ja käytiin vuorotellen kirjottelemassa toistemme blogeihin. Siitä alkuporukasta mie oon ainut jälellä. Yritän itseasiassa edelleen kerätä sellasta blogipiiriä, jossa luettas toisten blogeja ja myös kommentoitas toisille. Nyt tuntuu et moni, kuten tässä topassa tuli jo ilmi, kirjottaa oikeesti vaan ittelleen ja lukee jos lukee mut ei ainakaan kommentoi. Ku mie taas tykkäisin hirveesti siitä, jos tää simsblogimaailmakin ois yhteistö, jossa kannustetaan toisia. Ehkä siitä sais pontta myös omaankin blogiin, jos oltas positiivia ja kannustettas toisia. Ja ihan sama noitten tarinoitten kanssa, mut itelleni ne on kaks "eri" yhteisöä. Toisaalta en ymmärrä sitä, miten joku voi pitää simsblogia lukematta toisia blogeja (eihän sitä omassaankaan voi kehittyä jos kaikki minkä näkee, on se omansa?); mut sit kuitenkii ite teen samaa tarinoitten kanssa: mielelläni kirjottasin ja kuvaisin, mut en jaksa keskittyä lukemaan. Mut ei sitä tiedä, ehkä sitä rupeis lukemaan taas jos löytäs inspiksen ja alkaiskii kirjottamaan itekin jotain? Koitan kuitenkii aina kehittyä ja tulla paremmaks, ja mikäs sen parempi tapa avartaa näkökulmiaan ku lukemalla toisten teoksia. Luinhan mie paljon ficcejäkin sillon, ku kirjotin ite ficcejä.
Sellasta. En tiiä vastasko nää nyt noihin Aryan kysymyksiin oikeestaan ollenkaan, vaikka näin paljon taas sais suollettua tekstiä :D
|
|
|
Post by thero on Oct 20, 2018 22:15:34 GMT 2
Kiittäkää tästä Aryaa. Sneak peek mahdollisesti johonkin tulevaan:
|
|
|
Post by thero on Apr 25, 2019 10:39:56 GMT 2
Sori, en keksinyt minne muuallekaan laittaisin tän, en halunnu perustaa oma topicia tälle mut toisaalta halusin käyttää hyväkseni tilaisuuden sille, että foorumilla kerrankin puhutaan itse aiheesta. :--D
Onko paha vai semipaha, jos vaihtaa simstarinan nimen kesken kirjoituksen? Siis kun mulla meni nyt totaalisen pasmat sekasin ton ecstasyn juonen kanssa ja päätin muuttaa sitä, mutta sitten se ei olisi enää ecstasy, koska sillä nimellä oli kaksoismerkitys 8(
|
|
|
Post by Persimon on Apr 25, 2019 13:44:53 GMT 2
Sanoisin, että ei ollenkaan paha. Toki joitakin lukijoita se saattaa hämmentää, varsinkin jos nimenvaihto tapahtuu pahasti keskellä tarinaa, mutta ecstasyhan on aika alussa vielä (siitähän oli muistaakseni julki vain prologi?) joten mielestäni nimenvaihto ei haittaisi. :)
|
|
|
Post by thero on Apr 25, 2019 15:28:13 GMT 2
Joo, vain prologi on julkaistu, joskin kaksi seuraavaa osaa on kyllä tehty. Hmm, täytyy miettiä tätä asiaa.
|
|
|
Post by Arya on Apr 26, 2019 19:56:28 GMT 2
Ei musta oo paha ollenkaan, kunhan vaan infoot asiasta blogiin. On kuitenkin kyse vaan simstarinasta.
|
|
|
Post by thero on Mar 30, 2020 15:22:41 GMT 2
HERÄTKÄÄ höpsykät Tulin vaan sanomaan että en ees muistanut, että simstarinointi on näin hauskaa, varsinkin kun peli on aika usein vähän eri mieltä tapahtumista ja olosuhteista kuin mun hahmot. (Ilme ei päätynyt osaan asti)
|
|
|
Post by Madness on Mar 30, 2020 17:28:37 GMT 2
^Onks se salaa sukua miun yhelle taikatontulle, joka kantaa (ylpeydellä) nimeä Masokisti? (Meikäläisen avassa muuten on joko kyseinen tonttu tai sen serkku, Rogeteilla on niitä useempi... Anyway, se ansaitsi nimensä olemalla näistä talvitontuista se, joka aina löyty makoilemasta joko aitatolppien lävistämän tai seinien sisältä yms. ja opetti tätä tapaa vissiin muillekii, mut on kuitenkii kaikista se, joka kaikista eniten tekee tätä :D Muut osaa aika hyvin väistää seiniä. (Kirjotin ensin sieniä. Oon tänään hyvin, hyvin väsyny.)
|
|
Netta
Kotiutuva
Posts: 44
|
Post by Netta on Mar 30, 2020 21:02:21 GMT 2
Thero, vedin teet väärään kurkkuun kun näin ton kuvan XD todella nautinnollinen tilanne selvästi! No mut mikä mä oon tuomitsemaan, jos toi on se, mikä saa Adrianin viihtymään!
|
|
|
Post by BlackCat on Mar 30, 2020 21:23:18 GMT 2
^^^Kyllähän se varmaan nautinnollista on. Kokeehan se vetovoimaakin.
Muistan masokistin. Eikös se ole tuo Madin avan tonttu juuri, vai oliko se toinen tonttu?
|
|
|
Post by thero on Mar 30, 2020 21:24:44 GMT 2
^Onks se salaa sukua miun yhelle taikatontulle, joka kantaa (ylpeydellä) nimeä Masokisti? Adrian on älylliseltä ja etenkin emotionaaliselta kapasiteetiltaan muutenkin välillä puutarhatontun tasoa, joten eiköhän sillä ole jotain Masokisti-tontun geenejä... en ainakaan ihmettelisi. Thero, vedin teet väärään kurkkuun kun näin ton kuvan XD todella nautinnollinen tilanne selvästi! No mut mikä mä oon tuomitsemaan, jos toi on se, mikä saa Adrianin viihtymään! Masokisti mikä masokisti! Kukapa ei tykkäisi tuijottaa pistoolia suoraan piipun puolelta :D Mulla on pari muutakin kuvaa, jotka voi aiheuttaa juomien joutumista väärään kurkkuun, mutta en spoilerivaaran takia voi julkaista niitä vielä. Tägään sut sitten tähän, kun laitan ne tänne ;)
// BlackCat ehti ensin. Houkuttaisi kertoa, kehen Adrian tuntee vetovoimaa tuossa huoneessa, mutta sekin spoilaisi, joten kerrottakoon se myöhemmin.
|
|
|
Post by thero on Mar 31, 2020 12:39:44 GMT 2
Okei, laitan nyt tän tänne, koska sinälläänhän kuva ei spoilaa mitään, kun kaikki tarinaa lukeneet kuitenkin tietää, missä roolissa Gary Mitchell on DLT2:ssa. Gary on siis tämä kaveri: Garyn rooli ei ole (enää) mikään eeppinen salaisuus tarinasta kiinnostuneille, joten selvennettäköön: Gary on tällä hetkellä se DLT2:n eeppinen superpahis, jonka astuessa mihin tahansa tilaan kaikkien läsnäolijoiden päässä alkaa automaattisesti soimaan tämä biisi. Eräässä tulevassa osassa päästäänkin sitten juttelemaan ihan kunnolla mainitun miekkosen kanssa. Mitään välitöntä fyysistä uhkaa ei ole ilmassa, mutta koska Gary pelaa epävarmuudella, pelolla ja psykologisella hallinnalla, pelkästään tuo juttuhetki on jo tunnelmaltaan hyvin uhkaava. Ja, kuten kuvasta näkyy... onhan se Garyn naaman näkeminen nyt olosuhteista riippumatta ihan hemmetin pelottavaa. (Vitun sateenkaaret, kun ootte aina väärässä paikassa ja väärien ihmisten taustalla) Niin joo, ja lupasin tägätä tähän jonkun, joten Netta , älä tukehdu teehesi.
|
|